Meitä tuli hakemaan opas, joka vei meidät pienen johdatuspuheen jälkeen kierrokselle pakettiautolla. Myös espanjalaiset ystävämme olivat mukana. Pihassa tutustustuimme muistomerkkiin, jossa oli kaikkien South Armagh alueen Irlannin vapaustaistelijoiden nimet. Opas oli entinen poliittinen vanki.
Tarinaa tuli oppaaltamme niin paljon että hieman jouduimme vertaamaan tarinoita aina jälkeenpäin keskenämme. Kerran uskomattomalta kuulostavan jutun jälkeen jouduin kysymään että: " Is this a true story?" Hän vakuutti näin olevan ja aina jos jatkossa näytin epäilevän hän vastasi jo valmiiksi: "And by the way, this Is a true story"
Kierros jatkui pitkin kapeita teitä puikkelehtien. Vasemmanpuoleinen liikenne tuottaa hieman kauhunsekaisia hetkiä kun bussi pyyhältää ohi vasemmalta puolelta. Paikalliset tuntuvan tietävän kuinka ajaa..
Välillä pysähdyimme kuvaamaan upeita maisemia yllä videonpätkässä kuva Ring of Gullion on alueesta. Kukkulat, jotka muodostavat renkaan laakson ympärille ovat muodostuneet vulkaanisen toiminnan seurauksena.
Kävimme tutustumassa ihanaan linnaan Castle Roche, jonka Linnanneito lupasi mennä naimisiin sen arkkitehdin kanssa, joka pystyisi suunnittelemaan hänen mieleisensä linnan. Loppujen lopuksi vaimo oli kuulema työntänyt suunnittelijan ikkunasta kuolemaan, koska hän pelkäsi miehen paljastavan linnan salakäytävät. Is this a true story?
Ennen ruokailua pääsimme tutustumaan paikkoihin, joissa oli teloitettu ihmisiä. Ja kuulimme yksityiskohtia, kuinka vapaustaistelijat partioivat alueita ja rakennuksia. Yksi hieman kevyempi tarina oli pojasta, joka selviytyi Titanicin uppoamisesta- mutta palatessa kotiin oli reppana juonu liikaa viskiä = elämän vettä ja hukkunut lähipuroon." Ei tippa tapa ja ämpäriin" ei huku, vai ei vai? Kuvassa talo, josta poika oli kotoisin.
Sitten pääsimme lounaalle ihanaan kylään. Kuva ei kerro totuutta.
Matkan varrella pysähdyimme pienille muistomerkeille, jotka oli yleensä pystyttetty kuolleille vapaustaisteijoille ihmisille. Nämä ihmiset tuntuvat olevan vapaustaistelijoiden sankareita. Pohjois-Irlannin ja Irlannin tasavallan maarajat olivat näkyvissä lähinnä liikennemerkkejä, koska matkat ilmoitetetaan Pohjois-Irlannissa maileina ja Irlannissa kilometreinä. Paikalliset tuntuvat tietävät toisaalta tasan tarkkaan, missä rajat kulkevat ovathan he ikänsä alueella asuneet ja niistä taistelleet. Jopa maatilat ovat niin rajoilla, että toinen osa peltoa tai joku rakennuksista saattaa olla eri valtiossa.
Ruokailun jälkeen tutustuminen Creggan nimiseen protestanttien kirkkoon. Kirkon rakennutti O'Neills noin 1450. Hautakammio oli yleisölle ennen avoinna mutta se jouduttiin sulkemaan koska vierailijat varastivat luita. Yleisestä mielikuvasta poiketen tällä alueella kirkossa käyvät sekä katolilaiset että protestantit ja he elävät sovussa. Hautausmaalle on haudattu kolme kuuluisaa irlantilaista runoilijaa. He kirjoittivat iirin kielellä: Art Mac Cooey, Padraig Mac Aliondain ja Seamus Mor Mac Murphy. Näitä runoilijoita vainottiin koska he kirjoittivat iirin kielellä. Tänne on siis haudattu runoilijoita, heidän vainojiaan, sheriffejä, rikollisia sekä maanomistajia. Tänne he kaikki kuitenkin päätyvät vainoajat ja vainotut vieri viereen.
Poliittiset vangit kapinoivat vankilan oloja vastaan. Kuuluisimpia kapinoita olivat Blanket Strike ja No wash strike. Vangit halusivat pitää omia vaatteitaan, koska he olivat poliittisia vankeja eivätkä rikollisia. Heitä kidutettiin heidän käydessä pesulla. Vakavin seuraus taistelusta oli nälkälakko Hunger Strike. Loppujen lopuksi kymmenen vangeista kuoli nälkään. Paikalliset ovat veistäneet nämä puuristit heidän muistokseen.
.
Illalla kuuntelimme kylän pubissa perinteistä irlantilaista musiikkia. Soittaja videolla on pubin omistaja Bernard jo 17. sukupolvessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti