keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Gaudin ja Jujolin jalanjäljissä!

Erasmus-retket eivät ole aina pelkkää raakaa pedagogiikkaa! Barcelonassa tutustuimme myös kuuluisan Antoni Gaudín arkkitehtuurin merkkiteoksiin (mm. Park Güell, Sagrada Familia, Casa Milá ja Casa Batlló).


Gaudi on monelle varmasti jollain tavalla tuttu, mutta mielenkiintoisin arkkitehti, johon matkallamme tutustuimme oli ehdottomasti Josep Maria Jujol. Hän oli Gaudin aikalainen, ystävä ja työtoveri. Jujol toimi nimen omaan Sant Joan Despin kaupungin arkkitehtina 1900-luvun alussa ja juuri tämä kyseinen "ystävyyskaupungimme" oli täynnä Jujolin teoksia. Koulultamme Espai 3:sta oli vain kivenheitto Sant Joan Despin kaupungin keskustaan ja saimmekin torstaina nauttia upeasta opastetusta kiertomatkasta Jujolin jalanjäljillä.




Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että Jujol vaikutti paljon myös Gaudin suunnittelemiin rakennuksiin ja suunnitteli mm. Park Guellia ja Sagrada Familiaa yhdessä "mestarin" kanssa. Kunnian suunnitelmista otti kuitenkin aina Gaudi.


La Sagrada Familia.

Casa Battló ruusuin koristeltuna.

Casa Milá.

Park Guell.
Rissanen maailman huipulla Jujolin suunnittelmean Torre de la Creun katolla
Torre de la Creu
Torre De la Creun sisällä on vain yksi suora seinä.
Jujolin kotitalo Sant Joan Despíssä.

Gaudin oma pytinki.


 Can Negre, joka toimii myös Jujol-museona.







maanantai 24. huhtikuuta 2017

Ihana ja upea ystävyyskoulumme Espai 3!

Koulu on koulu niin Namibiassa kuin myös Suomessa tai Espanjassa. Silti erot sekä maan sisällä että eri maissa ovat kuitenkin valtavia. Suomea aina hehkutetaan PISA-tuloksista ja uskomattoman upeista sekä korkeasti koulutetuista opettajista. Onko tieto silti ainoa tapa mitata maan koulujärjestelmän toimivuutta? Jos suomalainen lapsia osaa laskea ja on päntännyt ulkoa luonnontieteitä, niin sekö tekee heistä tulevaisuuden osaajia? Barcelonan ryhmämme pohdiskeli tätä asiaa pitkään ja hartaasti.

Vierailimme kolmessa eri koulussa matkamme aikana ja ystävyyskoulumme Escola Espai-3 oli huikea esimerkki siitä, kuinka koulu voi olla tietyllä tapaa kuin yksi iso perhe. Ilo, hymyt, yhdessä tekemisen meininki ja toki myös espanjalainen elämäntapa tekivät meihin syvän vaikutuksen. Koulu sijaitsi noin 15km Barcelonan keskustasta San Joan Despin kaupungissa. Espanjalainen lapsi tulee esikouluun jo kolme vuotiaana. Eskari kestää kolme vuotta, jonka jälkeen kuusivuotiaina alkaa eppuluokka. Primaria-tasolla eli alakoulussa on kuusi luokkaa, jonka jälkeen siirrytään yläkouluun ja sitten eteenpäin lukioon tai ammatilliseen koulutukseen.

Koulumme oli kaksisarjainen, joskin oppilaita siis noin 400, koska myös eskarilaiset lasketaan siellä "samaan nippuun". Koska Espanjassa aloitetaan koulu jo aikaisin, tuntui, että jo 7-8-vuotiaat osasivat tehdä aika monimutkaisia juttuja teknologisilla laitteilla sekä pystyivät kivasti toimimaan ryhmissä. Emme tiedä, oliko tähän syynä varsinaisesti koulun varhainen aloitus vai erilainen koulukulttuuri ylipäätään. Espai-3:ssa tehtiin paljon ryhmätöitä sekaryhmissä eri ikäryhmien ja luokkien välillä. Lisäksi valmisteltiin paljon juhlia ja yhteisiä tapahtumia.

Ilon kautta, ihan joka asiasta ei tarvitse oppilaille nuohota, luottamus oppilaisiin ja toisaalta rohkeus kokeilla uusia pedagogisia juttuja. Jotain tälläistä pystyi aistimaan rakkaassa ystävyyskoulussamme.

3-vuotiaiden tekosia.

Koulun henkilökunta plus kolme suomalaista ukkoa.


Koulun etuovi. 3,5 miljoonan metropolissa koulun ovet ovat visusti lukossa.

Käytävämaisemaa.

Eskareiden 3-5v. pieni piha-alue.

Koulun välituntipiha ja liikuntatuntialue.


Musatunnilla nokkahuilun soittoa.

Job Shadowing in Barcelona!

Kolmen hengen tiimimme lähti matkaan tiistaina 18. huhtikuuta aikaisin aamulla ja pääsimme perille aurinkoiseen Barcelonaan iltapäivästä. Aika suvereenisti suunnistimme perille Gracian kaupunginosaan hankkeen hengessä Residencia Erasmus Gracia -hotelliin. Ensimmäinen ilta menikin aikaeroon tottuessa :) Toki kävimme testaamassa heti paikalliset tapakset, joista Patatas Bravas (talon perunat) nousi pikku hiljaa trendiksi matkallamme.

Varsinainen koulutyö alkoi keskiviikkoaamuna. Jälleen suunnistimme upeasti Blanquerna Ramon Llull -yliopistolle Tibidabon läheisyyteen. Aloitimme päivän tohtorismies Miguel Angel Pratsin luennolla aiheesta New Technologies in Teaching. Silmiä avaava ja mahtava paketti, jonka kautta huomasimme, että ongelmat tietotekniikan käytössä kouluissa ovat täsmälleen samoja sekä Suomessa että Espanjassa. Ongelma ei ole tekninen vaan mentaalinen. Tästä saimme myös hyvän powerpoint-paketin mukaan, jota voimme esitellä esim. yhteisellä YS-ajalla. Luennolla kävimme mielenkiintoista keskustelua mm. ajankäytöstä ja kiireestä.

Yliopistovierailun jälkeen kävimme läheisessä Sadakon koulussa, joka oli upea esimerkki yhteisöllisestä oppimisesta. Oppilaat käyttivät rinnan oppikirjoja ja tabletteja sekä tekivät paljon meille suomalaisille opettajille "pakkopullan" tuoksuisia MONO-henkisiä projekteja. Myös kummioppilastoiminta oli viety aika pitkälle ja projekteja tehtiin osin sekaryhmissä, joissa oli paljon eri-ikäisiä oppilaita. Paljon oppimista oli viety myös oppilaslähtöiseksi. Jokaisen luokan edessä oli kysymyspilvi, johon kuka tahansa luokan oppilas saattoi laittaa itseään askarruttavan kysymyksen. Kun kysymyksiä oli kerätty muutama viikko, luokan oppilaat valitsivat niistä itseään kiinnostavan ja alkoivat yhdessä selvittää ongelmaa.

Lounastauon jälkeen vierailimme vielä iltapäivällä Infant Jesus -jesuiittakoulussa. Kyseessä oli perinteinen ja uskonnollinen yksityiskoulu, jossa kuitenkin oli lähdetty aika lailla pois mukavuusalueelta. Noin 60 prosenttia oppimisesta eli noin 14 viikkotuntia käytettiin aina MONO-projekteihin. Loput 8h oli sitten perinteisempiä tunteja kuten matematiikkaa ja kieliä. Myös teknologiaa oli tuotu paljon luokkiin ja lapsilla ei ollut enää perinteisiä lukukirjoja. Tabletit toimivat kirjoina ja lisäksi luokissa oli pieniä käsikirjastoja. Työvihkoja oli toki oppilaille. Oli kyllä erittäin mielenkiintoinen vierailu jesuiittakoulussa. Päivän päätteeksi kello 16-17 pidimme rehtorin johdolla pedagogisen keskustelun, jossa vertailimme koulusysteemejä maissamme ja mitä kokemuksia meillä oli uudesta teknologiasta sekä yhteisoppimisesta.

Suvereenia suunnistusta Barcelonan metrossa

Uudet teknologia aiheuttavat monesti paniikkia. Ongelma on nykyaikana mentaalinen, ei teknologinen.

Blanquerna Ramon Llull -yliopiston julkisivua.

Yliopiston opiskelijat harjoittelivat katalaaneille perinteistä tornikisaa varten.


Tablettitunti 65 oppilasta luokassa.

Mukava aulaidea uuteen rakennukseen?

Pedagogista keskustelua.

Kysymyspilvi joka oli kaikkien luokkien ovessa.

Suomi 100v aiheinen t-paita. 

Ihan jees näkymät koulun katolta.

Sadako-koulun välituntipiha.



Vierailu jesuiittakouluun yhdessä isäntäkoulun opettajien kanssa.




Oppilaita ei saanut koulussa kuvata. Miljöö oli aika erilainen kuin Suomessa.

Välituntialue.

Koulun käytävä. Koululla oli ikää jo kunnioitettavasti reippaat 100 vuotta.




tiistai 18. huhtikuuta 2017

Varjostajina Belgiassa

tiistai 21.2.2017
Saavuimme sateiseen ja ruuhkaiseen Belgiaan tiistaina illansuussa. Saatuamme vuokra-auton aloitimme matkamme kohti Maldegemia ja majapaikkaamme. Navigaattoriin luottaen pimeässä erittäin kapeita maalaisteitä ajellen löysimme perille Hotel Mamaan.





Keskiviikko 22.2.2017

Aloitimme varjostamisen yhteistyökumppaniemme työpaikalta Basisschool St.-Antoniukselta. Koulu oli yksi Eeklon neljästä katolisesta koulusta. Katoliset koulut ovat Belgiassa hyvin suosittuja ja arvostettuja. Koulussa oli yhteensä 280 oppilasta. Keskiviikkona koulupäivä kesti klo 8.30-12. Tänä aikana tutustuimme kaikkiin luokkatasoihin. Tapasimme päivän aikana lapsia aina 2.5 vuotiaista 12-vuotiaisiin asti. Belgiassa koulu on mahdollista aloittaa jo 2.5 vuotiaana. Koska koulu on ilmaista toisin kuin päivähoito, monet vanhemmat laittavat lapsensa kouluun. Meidän työskentelympäristöihimme eivät vaipanvaihtotasot kuulu, mutta Belgiassa ne ovat arkipäivää. Keskiviikkoa lukuunottamatta koulupäivät alkoivat klo 8.30 ja päättyivät klo 15.30 myös pienimpien oppilaiden kohdalla. Koulupäivien aikana pienet eivät nuku päiväunia. Sen sijaan ruokatunti kesti kaikilla oppilailla 1.5 tuntia. Jotkin oppilaista haettiin ruokatunnin ajaksi kotiin syömään, mutta suurin selkeästi suurin osa syö koulussa.  Kotona ruokailu sekä kaikki koulumatkat kuljetaan aina aikuisen kanssa.

Koska koulu päättyi keskiviikkona lounasaikaan, kutsuttiin meidät Greetin luokse syömään. Seuraamme liittyi muitakin koulun opettajia.








 Veerlen "eskarit" eli 4-5 vuotiaat

       Erään luokan päiväohjelma

Illalla saimme opastetun kierroksen Bryggessä kaupungin historiaan tutustuen. Valitettavasti sää ei meitä suosinut. Ilta päättyi yhteiseen illalliseen isäntäkoulun opettajien kanssa.

                                               
 


Torstai 23.2.2017

Torstaina tutustuimme alueen suurimpaan ja monikulttuurisimpaan kouluun De Meidoorn:in. Koulu oli valmistunut vuonna 2002. Koulussa oli erityisesti panostettu oppilaiden välituntiviihtyvyyteen. Heillä oli käytössään ns. buddy-systeemi, joka perustui oppilaiden omaan aktiivisuuteen. Systeemissä oppilaat huolehtivat monipuolisen ja laajan välituntivälineistön jakamisesta ja paikoilleen laittamisesta. Buddyt toimivat leikittäjinä ja tukioppilaina maahanmuuttajille ja uusille oppilaille.  De Meidoorn:ssa maahanmuuttajaoppilaat aloittavat koulunsa suoraan yleisopetuksen luokissa. Tällä halutaan estää syrjäytyminen. Kielitaidon opetus hoidetaan osa-aikaisen erityisopetuksen keinoin.





 Buddy:ien kuvat koulun ovessa oppilaiden tiedoksi.                




 Välituntiaktiviteettien keksimisessä oli käytetty mielikuvitusta. Erilaisia leluja oli laitettu vanhoihin majoneesipurkkeihin. Purkkeja oli useissa varastotiloissa silmän kantamattomiin. Kaiken tämän takana oli yksi innokas ja innovatiivinen opettaja.


 "Hennatatuointien" piirtäminen kaverille oli yksi vaihtoehto välituntitouhuksi.


   Torstaisin De Meidoornissa oli ruokana ranskalaisia.


 Myös Belgiassa kouluruokalat ovat meluisia. Huomaa ruokajuomat.

De Meidoorn:sta siirryimme Sint Josefiin. Tämän koulun välituntipiha oli saanut vaikutteita naapurimaastamme Ruotsista. Muihin tutustumiimme kouluihin verrattuna piha oli vihreä.



 Pihalta löytyi kanoja häkistään.


 "Itkumuuri": Muurin rakoihin sai laittaa paperilapuille kirjoitetut murheensa.


 Yksinäisyyden torni: Torni tarjosi mahdollisuuden omaan rauhaan. Ennen torniin menoa täytyi asiasta kuitenkin kertoa opettajalle. Näin opettajat voivat seurata, jos joku oppilas haluaa toistuvasti vetäytyä.


Sint Josefin "erikoisuutena" oli opettaja, joka toimi ns. atk-tukihenkilönä. Hän auttoi ja ohjasi muita opettajia tuottamaan opetusmateriaalia verkkoon ja käyttämään siellä jo olemassa olevia materiaaleja. Tässä koulussa pääsimme myöskin todistamaan  isovanhempien ja muiden läheisten osallistumista koulun arkeen yhteisen lukuhetken muodossa.


Perjantai 24.2.2017



Tutustuimme alueen uusimpaan kouluun De Wegel:in. Tässä koulussa piha ei ollut vielä valmis, mutta suunnitteilla oli mm. kasvimaan rakentaminen. Piha rakennetaan talkootöinä.


 Belgialaisissa kouluissa ei ole teknisen työn luokkia. Opettaja kuljettaa tarvittavat välineet luokkaan ja työt tehdään omissa luokissa.





De Wegel:stä saavuimme vielä isäntäkouluumme lounaalle syömään vanhempainyhdistyksen tarjoamia/valmistamia ranskalaisia. Perjantai oli viimeinen koulupäivä ennen talvilomaa ja se vietettiin iloisessa karnevaalitunnelmassa.




Lauantai ja sunnuntai 25-26.2.2017

Vietimme viikonloppuna aikaa tutustuen omatoimisesti lähikaupunkeihin Gent:in ja Bruggeen sekä Brysseliin. Viikonlopun aikana saimme tilaisuuden reflektoida kaikkea näkemäämme ja oppimaamme. Tämä aika tuli tarpeeseen.


torstai 9. maaliskuuta 2017

Tolokku viihdytti belgialaisvieraita

Pakko oli vielä omistaa yksi postaus upealla koulun yhtyeellemme Tolokulle! He viihdyttivät meitä musisoinnillaan Tupaswillassa. Belgialaisvieraat olivat tästä todella otettuja!

-Aki